Omannäköinen elämä

Kun 15-vuotiaana minulle kerrottiin etten voi saada omia biologisia lapsia ja olen intersukupuolinen, se määritti minun elämäni polkua. Sen kautta olen oppinut, että elämäni ei tarvitse mennä samalla tavalla kuin muilla. Itse asiassa haluan, että se menee minun tavallani. Olen saanut nähdä maailmaa, olen rakastanut, olen pettynyt, olen tehnyt virheitä, olen oppinut.

Sinulla on ehkä unelma olla vanhempi joskus ”vanhana” – kolmekymppisenä. Sinä olet oppinut, että jossain vaiheessa elämää menet naimisiin, perustat perheen ja elät kivassa talossa lapsien, kumppanin ja koirien kanssa. Se kuulostaa ihanalta. Se kuulostaa hyvältä elämältä. Se kuulostaa opitulta. Se kuulostaa 50-luvulta.

Olen parisuhteessa ja minun puolisollani on kolme ihanaa lasta. Meillä on kaksi koiraa, kaupunkimaasturi, käydään Prismassa kaupassa. Elän siis varsin tavallista elämää. Onko tämä omannäköistä elämää? Menenkö täysin samoja polkuja, jotka on iskostettu tähän länsimaiseen yhteiskuntaan? Mitä on omannäköinen elämä?

Olen aina pyrkinyt, että saisin elää sellaista elämää johon olen tyytyväinen. Monta kertaa olen ollut tilanteessa, jossa haluan pois omasta elämästäni. Se on turhauttanut, ahdistanut ja surettanut. Kuitenkin sekin on omaa elämääni. Miksi siis pyrkiä siitä pois? Olen oivaltanut, että elämän kaikki osa-alueet, tunteet ja ajatukset kuuluvat elämään. Haluan tuntea kaikki tunteet ja kokea elämän ilot ja surut sellaisinaan kun ne tulevat. Pienet asiat tekevät elämästä omannäköisen. Pienillä teoilla voi olla suuri merkitys. Tai näin ainakin koen sen.

Nykyään emme puolisoni kanssa käy kaupassa, vaan käymme treffeillä Prismassa. Saatamme keskellä hyllyjä pelata WC-rullilla amerikkalaista jalkapalloa. Jätämme toisillemme lappuja keittiönpöydälle, missä toivotamme ihanaa päivää ja suukkoja. Ruoanlaiton yhteydessä saatamme tehdä pari tanssinostoa keittiössä. Pelaamme koko porukan kesken yatzit iltapalan yhteydessä arkisin. Puolisoni tuo kukkia joka viikko kotiin.

Omannäköinen elämä on enemmänkin mielentila, kuin itse teot. Jos tiedostaa oman elämän kulun, pystyy siihen lisäämään oman mausteen. Tunnistaa itselle tärkeät arvot ja osaa kirkkaasti artikuloida, mitä elämältään toivoo ja haluaa. Sen jälkeen pyrkii siihen suuntaan.

Minulla on unen kanssa ongelmia ja sitä tutkitaan tällä hetkellä. Juteltuani lääkärin kanssa, tajusin, että oma elämän- ja unenrytmi on erilainen kuin se, mihin meitä vallitsevan käsityksen mukaan opetetaan. Minulle optimaalisin aika mennä unille on kello 01.00 ja herätys kello 10.00. Se ei sovi ns. normeihin, mutta siitä pyrin pitämään kiinni. Se tuntuu omalta ja silloin voin paremmin.

Minun tutuissa on paljon ihmisiä, jotka tuntuu sisäistäneen omannäköisen elämän ideologian. On myös paljon niitä, jotka ulkopuolelta käsin näyttää menevän perinteiden mukaan. Molemmat on juuri niitä oikeita tapoja. Tärkeintä on, että itse kokee olevansa tyytyväinen ja onnellinen.

Koetko sinä, että elät omannäköistä elämää? Mitä keinoja sinulla on, että elämä tuntuu omalta?

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: