Rakas Baarimikko,

sä olit mun ensirakkaus. Olin aivan varma, että me vanhetaan yhdessä, mennään naimisiin, adoptoidaan lapsia ja eletään ihana pitkä elämä yhdessä.

Me oltiin tosi nuoria kun tavattiin. Mä olin vielä lukiossa ja sä intissä. Silloin tuntui, että oon löytänyt mun soulmaten ja tässä on kaikki, mitä toivon poikaystävältä.

Muistan sun vanhan sinisen Fordin, jossa oli hienoin farkkusisustus. Veit mut sillä kouluun ja muistan, kuinka ihailin sitä, että elit jo ”aikuisen” elämää. Sulla oli auto, olit muuttanut pois kotoa, kävit töissä ja olit mua vanhempi. Kaikki tämä kiehtoi ja tuntui jännittävältä.

Sun kanssa me koettiin paljon yhdessä asioita ekaa kertaa. Ekat reissut pariskuntana, yhdessä asuminen, kaukosuhde, ensimmäinen omistusasunto, eka putkiremppa ( joka oli aika rankka kokemus ).

Sun kanssa sain elää varhaista aikuisuutta ja kasvaa itsenäiseksi. Sä olit mun tuki ja turva. Elettiin yhdessä elämää, mutta meillä oli myös omat elämämme. Tehtiin molemmat paljon töitä, juhlittiin ystävien kanssa ja rakennettiin omia elämiämme. Meidän elämän rytmit oli silloin erilaiset ja se tuotti aika paljon myös riitoja. Sä olit yöt ja päivät töissä ja mä päivät ja illat omissa hommissa, usein vielä eri kaupungissa. Se varmasti ajoi meitä erilleen.

Meidän suhde päättyi sulle ehkä isompana yllätyksenä kuin mulle. Tai näin sen koin. Voi olla, että oon täysin väärässä. Meille kävi se klassinen tarina. Oltiin hiljalleen kasvettu erilleen. Mä halusin elää ja kokeilla olla sinkkuna aikuisena. Olla vain vastuussa itsestäni. Ero tuntui samaan aikaan tosi surulliselta, kuitenkin samalla vapauttavalta ja oikealta päätökseltä. Tuntui pitkään, että sä olit vihainen mulle. Et halunnut olla missään tekemisissä mun kanssa. Sen ymmärrän näin jälkikäteen. Se oli sun tapa käsitellä meidän ero. Se oli myös varmasti tosi hyvä tapa. Saatiin jatkaa elämiämme itseksemme ilman yhteydenpitoa.

Sun kanssa oli turvallista kasvaa ja ottaa ensimmäisiä askeleita aikuisuuteen. Sä tuut olemaan aina mun ensirakkaus ja se saa mut hymyilemään. En olisi voinut toivoa parempaa ihmistä rinnalleni silloin.

Nyt ollaan pari kertaa törmätty sattumalta ja jääty vaihtamaan pikaiset kuulumiset. Se on tuntunut hassulta. Tavallaan tuntee toisen, mutta ei tunne kuitenkaan.

Toivon sulle ja sun perheelle kaikkea hyvää! Pidä kiinni sun visioista ja nauti elämästä. Sä oot varmasti hyvä puoliso ja isä!

Rakkaudella,

Sun Baby

PS. Hukkaa päivä!